Monia kiinnostaa paintballin pelaaminen myös talvella, mutta se tuo omat, välillä vähän kivuliaatkin ongelmansa mukanaan. Innokkaimmille ratkaisut ovat kuitenkin olemassa ja vielä kohtuullisella vaivalla. Pääsäännöksi pitää kuitenkin ottaa, että kylmällä kaikki vie enemmän aikaa kuin normaalisti ja jonkinlaisia varusteongelmiakin todennäköisesti tulee vastaan. Eli vähän normaaliakin enemmän huumoria mukaan reissuun ja homma toimii.



Selvä juttu talvella pelatessa on tietysti lämmin pukeutuminen, joka suojaa kylmältä. Siitä on toinenkin etu, eli kun kuulat merkistä huolimatta tuppaavat bounssaamaan normaalia enemmän, niin tavallista paksummat pelivaatteet suojaavat myös kivulta. Erityisesti hansikkaisiin kannattaa panostaa, sillä jos paljain käsin erehtyy pelaamaan, niin kohmeiseen käteen osunut kylmä kuula tekee kyllä ilkeää jälkeä, joka tuntuu ja näkyy pitkään.

Värikuulien suhteen kannattaa suuntautua sellaisiin palloihin, jotka on suunniteltu erityisesti kylmiin ilmanaloihin, koska kuulien jäätyminen ei ole mikään mukava juttu. Jäätyneitä kuulia ei missään tapauksessa pidä käyttää, sillä niitä eivät suojalasit pidättele, vaan tuloksena olisi vain ongelmia. Osumat muuallekaan kehoon eivät aiheuta mukavia tuntemuksia, joten koko homma kannattaa unohtaa. Kerran jäätyneiden ja sitten sulaneiden pallojen käyttö ei myöskään ole hyvä idea, sillä kuka tietää kuinka sulaneita ne todellisuudessa ovat. Jos kuulat pääsevät jäätymään, niin roskikseen vain.

Kun piippuun sitten hajoaa kuula, niin siitäkin on haittaa paljon enemmän kuin kesäsäällä. Kelistä riippuen väriaine jäätyy piipun sisäpintaan nopeasti tai vielä nopeammin. Putsaaminen on yleensä hyvä suorittaa jossain muualla kuin kentällä. Yhden kuulan hajoamisen jälkeen piipusta saattaa tulla sitten pelkkää mössöä, sama kuin yrittäisi ampua powerfeediin hajottaneella magillä, joten usein peli saattaa käytännössä loppua kesken myös piippuun hajoamisen vuoksi. Reikäpiippuun kannattaa varata kunnolla aikaa ja runsaasti lämmintä vettä, reiättömästä selviää vähän vähemmällä ähellyksellä. Kannattaa muistaa myös, että piippukin supistuu kylmässä, eli mitä enemmän ammut, sen tiukempaan paikkaa pallotkin joutuvat, piipun materiaalista riippuen. Tällä on toki merkitystä vain, jos piipun ja pallon suhde oli vielä lämpimässä kohtuullisen tiukka, mistään todella isosta piipusta ei kannata odottaa tekevänsä pikkukuulille sopivaa huilua pitämällä sitä pakastimessa.

Jos se on mahdollista, niin pelipaikan valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Kylmän aikaan liukkaita paikkoja, esimerkiksi lumesta paljaita kallioita kannattaa välttää kaikin keinoin, kaatuminen ei erityisesti siellä ole mitään mukavaa, vaikka ei lumihankeenkaan tutustuminen naama edellä pidemmän päälle ole kovinkaan hauskaa, riippumatta siitä mitä talvilajien harrastajat yrittävät todistaa tullessaan mäkeä alas .

Värikuula-aseiden voitelussa pitää kylmässä pelatessa huomioida se, että käyttää sellaista öljyä tai muuta voiteluainetta, joka kestää pakkasta. Joidenkin öljyjen mainostetaan kestävän jopa – 80 celsiuksen pakkasen, mutta ei kannata olettaa mutkan toimivan lähellekään niin pitkään, vaan raja tulee kyllä vastaan huomattavasti aiemmin. Useimmin ongelmat johtuvat kylläkin hiilidioksidista kuin mistään muusta. Kesäsäästä tuttujen "palloa per täyttö"-lukemia ei kannata juuri muistella, sillä kaasua kuluu huomattavasti enemmän. Vähäiseltäkin tuntuvan peliajan jälkeen kuulat lentävät enää vain muutaman metrin tai saattavat jopa jäädä piippuun kiinni. Tähän voi tietysti olla syynä kaasun loppuminen, mutta yleensä pullo vain on jo niin jäässä, ettei kaasussa riitä potkua aseen toimintaan saakka.



Miksi kaasu ei sitten tule pullosta ulos? Normaalisti hiilidioksidi on pullossa kaasuna ja nesteenä. Ammuttaessa kaasua virtaa aseeseen ja neste muuntuu kaasuksi, pyrkien kaiken aikaa pitämään tasapainoa yllä. Tähän vaaditaan lämpöä, joka tulee ympäröivästä aineesta, eli pullon materiaalista ja vielä nesteenä olevasta hiilidioksidista. Tästä johtuu pullon jäätyminen ja se, että välillä pulloa heilutellessa saattaa kuulla, kuinka pullon sisällä kiinteäksi muuttunut CO2 kolisee seinämiin. Näin pahasti jäätyneen pullon lämpeneminen kestää sitten hyvän aikaa.

Värikuula-aseista pumput toimivat pakkasella huomattavasti paremmin kuin puoliautomaatit. Tämä johtuu pääosin pumppujen vähäisemmästä kaasunkulutuksesta per laukaus ja tietysti siitä, ettei niillä tule ammuttuakaan yhtä paljon. Tämä pätee tietysti hiilidioksin kohdalla, paineilmalla puoliautomaatitkin toimivat mallikkaasti. Semeillä kannattaa joka tapauksessa varautua sellaisiin ongelmiin, että hiilaria alkaa jossain vaiheessa puskea ulos jokaisesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin reiästä. Tästä ei sitten selviä oikein muuten kuin antamalla mutkan lämmetä todella hyvin. Ongelma johtuu puhtaasti siitä, että aseen venttiili jäätyy auki ja samalla tiivisteellä ei kannata yrittää pelaamista vähään aikaan, jos sitä ei tarvitse vaihtoon laittaa

Ohuet microline-letkut eivät ole nykyisin enää kovin suosittuja ja hyvä niin, sillä niiden paineenkesto ei ole paksujen letkujen luokkaa. Kylmällä säällä nämä letkut myös supistuvat turhan voimakkaasti, eli tuloksena on hyvin usein vuotavia liittimiä. Joten jos vain mahdollista, niin ennen talvipelejä kaikki tällaiset liittimet ja letkut vaihtoon.

Sähkömutkien kanssa pelaaminen kylmillä ilmoilla ei ole sinällään sen kummempaa kuin mekaanisillakaan, sähköpuoli kestää pienen kylmän kohtuudella. Tulinopeudet saattavat sitten muodostua ongelmaksi, jos ampumista ei malta lainkaan rajoittaa. Kosteus onkin sitten totinen ongelma, eli jos tulee ryömittyä lumihangessa, niin kamojen sulaessa vettä pääsee sitten joka paikkaan, eli sen estämiseen pitää varautua teippaamalla tai jättämällä mutka suosiolla takakonttiin.

Pelien aikana olisi hyvä, jos pelikamat ja miksei pelaajatkin saisi vaikka huoneenlämpötilaan, koska se on ainut tapa pitää kuulat ja kaasu pelikelpoisina ja (pelaaja elinkelpoisena). Kaasujen suhteen hyvä idea olisi, jos jokaiselle pelaajalle löytyi useampi pullo, jolloin täytetyt pullot voisi jättää rauhassa lämpenemään. Ideaalista tietysti olisi myös, jos pelien jälkeen pääsisi suoraan saunaan.

Lämmöstä pitää kuitenkin muistaa, että mutkia ja erityisesti pulloja ei saa lämmittää millään avotulella tai lämmittimellä. Tuloksena voi olla varsin epämiellyttävä varoventtiilin levyn hajoaminen tai pahimmassa tapauksessa koko pullon räjähtäminen. Eli pullot lämpimiksi vain viemällä ne lämpimään tilaan. Se vie kyllä enemmän aikaa, mutta turvallisuus ennen kaikkea.

Kylmällä kannattaa myös etukäteen miettiä minkälaisia pelejä pelataan. Eihän normaaleissa pelimuodoissa mitään vikaa ole, mutta viileässä improvisoiminen voi kannattaa, jos kaikki pääsevät sen ansiosta liikkeelle. Esimerkiksi jonkinlainen peli jossa joukkueiden pitää kuljettaa jotakin kohtuullisen isoa pitkin kenttää ja vastaavasti estää vastustajaa tekemästä samaa voisi hyvinkin toimia, kun kenenkään ei kannata jäädä paikoilleen puolustamaan mitään, vaan pyrkiä eteenpäin. Tosin jos hien saa sitten pintaan niin kunnolla lämmitetty taukopaikka on sitten pakollinen.

Lumien aikaan pelaaminen voi olla aikamoinen kokemus. Valmistautumisesta riippuen siitä voi tulla joko hyvä tai huono, joten ota mukaan myös aimo annos harkintaa