Juupa juu, niinhän ne puhuu, että meidänkin olisi aika pitää yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous. Niinpä tämä päivä on varattu, kalenteriin merkattu ja nyt sitä kaikki istuu kukin omalla tahollaan odottamassa. Välillä täytyy jääkaapille raahautua, haukata leivästä pala ja myhäillä, sekä murista tyytyväisenä. Ei tässä kannata alkaa isompia retostelemaan yhdellä yhdistyksen kokouksella, vaikkei kaikilla tällaiseen olekaan varaa eikä kykyä. Parempi se on onni kätkeä, jos sellainen on. Vaikka toisaalta olisi kyllä siistiä pistää oikein kunnolla ranttaliksi. Kajauttaa koko maailman tietoon, että meillä osataan. Iskisin nyrkkiä oikein olan takaa pöytään ja karjuisin voimasanoja. Riehuisin niin, että naapuritkin ymmärtäisi meillä olevan yhdistys, ja sillä ihan itse järjestämämme kokous. Kyllä! Ja siinä minä pomppaisin pystyyn, juoksisin parvekkeelle sitä toitottamaan. Niin että tietäisivät. Kyllä tämän asian on syytä olla kaikilla kadehdittavana. Siinä sitä saisivat sitten puheenaihetta mummotkin citymarketin pelikoneiden marttakerholle. Samalla kun eläkerahat hupenee yksikätisiin rosvoihin, voisivat toisilleen kauhistella nykyajan menoa. Yhdistyksiä ja kokouksia. Ja kyllä minä tekisin sen tiettäväksi muuallekin. Löisin internettiin sellaiset sivut pystyyn, joissa koko yhdistyksen toiminta olisi esillä. Kuvia ja videoita. Pitäisin siellä sellaista blogia, että olisi iltapäivälehdillä kirjoiteltavaa. Taas on kokousta, eikö se jo vuosi vierähtänytkin. Pistäisin kalenterimerkintöjä ja vieraskirjan. Sinne kalenteriin oikein pitkän tekstin kirjottaisin, jossa tämän kaiken kertoisin. Antaisin tulla sydämeni tyhjäksi siitä nöyryydestä, missä olen tähän asti yhdistyksen kokousta piilotellut. Vain yhdistyksen jäsenten kesken hieman rehvastellut, että tässä sitä mennään. Kokoukseen. Vaikka taitaisipa jäädä tekemättä tämäkin. En minä kehtaisi mummoja säikytellä. Enkä oikein parvekkeellakaan remuta, suuttuvat vielä naapurit. Eikä se nyrkin hakkaaminenkaan ketään kuitenkaan kiinnostaisi. Ehkä minä voisin ne nettisivut tehdä ja sen kalenterimerkinnän, mutta enpä usko että sitäkään kukaan lukisi. Tai jos lukisi, niin ehkä vähän aloittaisi, muttei koskaan loppuun asti. Juupa juu, niinhän ne puhuu.